Ystävyysestä ei voi kukaan selvitä ilman ongelmia. Ainakaa ei minuu oo tullu semmone viel vastaa. Yks tosi inhottava ongelma on mihi mie oon tääl karjalas törmänny monia kertoja ja joutunut itsekkin suuresti sen alaiseks.
Onko kukaan teist ikinä kokenu, et teidän ystävän pomotus tai käskemine alkaa mennä vähän liian yli? Tottakai normaaleissa ystävyys suhteissa pitää sietää ja vähän komentaa toista, mut liika on liikaa. Itse olen huomannut, että jos toinen ystävistä on hiljainen ja ujo ja vastapuoli on hyvin ulospäinsuuntautunut/ rohkea alkaa kaveruus suhde muuttua pikkuhiljaa orjuudeksi. Tämä on tullut kyllä niin monta kertaa vastaan. Siinä alkaa aina miettimään miksi ujompi puoli ei sano vastaan, mutta kun miettii niin yleensä niillä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin totella kaveriaan, koska muuten jäisi yksin.
Mutta miksi sitten rohkeampi puoli vain jatkaa toisen pomottamista? Siksi koska he haluavat käyttää heikompiaan hyväkseen ja tuntea olonsa muiden yläpuolelle. On myös niitä, jotka eivät edes huomaa alistavansa kavereitaan. Mutta miksi puuttuisimme tähän ellei se kohdistuisi meihin? Pitää muistaa että liika alistus, orjuutus, haukkuminen romahduttaa nuoren itsettunnon. Siitä voi seuraa vakavia sairauksia kuten masennusta , jos asia pääsee pitkälle. Ihan tässä vain sanon jos huomaatte, että jotakin teidän tuttavaa kohdistuu tälläistä niin auttaakaa. Pitää myös muistaa, että ystävyyttä ei saa tuhota. Mutta vaikka ujompi puoli sanoisi, että ei hänen kaverinsa häntä hauku tai pomota saattaa tämä silti siäisesti haluta päästä irti ystävästään.
Oon itse ollu vielä viime keväällä tällaisessa tilanteessa. Olin todella ujo ja hiljainen. Löysin parhaan kaverin n. 3 vuotta sitten ja meistä tuli niin läheisii, että kuljimme joka paikkaan suunnilleen käsi kädessä. Aluksi kaikki meni nappiin. Meil oli tosi hauskaa ja sille, mut sit huomasin, et häähä on aika tempperamenttinen tyyppi ja hyvin äkkipikane, mut mitä se minuu haittaa. Äkkipikasuus alkoki johtaa pikkuhiljaa pieneen pomotteluun ja haukkumiseen jos ympäril oli muuta porukkaa. N. vuoden pääst mie tajusin, et hää on todella inhottava ihmine välil. Hää aina haukku miun aikana minuu muille ja jos en totellu hänt tuli hirvee huuto. Jos hää oli riidois miunkii piti olla.
Joskus meni miulkii tottakai pinna ja pistin takaisin, mut sit hää järjesti semmosen shown, et kaikki alko vihaa minuu ja elämäst tuli iha tuskaa. Miu piti roikkuu häne peräs 3 vuotta Zombina. Tiedän myös muita samallaisia tilanteita kaveripiirissäni.
Vihdoin viime keväällä aloin löytää 2 uutta kaveria ja viimein pystyin pääsemään irti "Bestiksestäni". Tällä hetkellä hänellä on toinen kaveri joka on menossa hyvää vauhtia samaan suuntaan kuin mie. Nyt kesän aikana kun olen likkunut uusien ystävieni kanssa oon huomannu itsetuntoni kohoavan. En hauku/arvostele itseäni koko aikaa ja oon huomannu, et osaan jotain. Mut en oo siltikää päässy yli "EXkaverini" alistuksesta. Mie sairastuin kesällä anoreksiaan ja miulle tuli masennus. Mie en toivo tota kellekkään ja näitä on nähty. Iha oikeest pitäkää kavereistanne huolta ja kunnioittakaa niitä <33
]]>
